Vuonna 2023 kaikkien hyvinvointialueiden alijäämä oli yhteensä 1,35 miljardia euroa. Mittavat alijäämät ollaan tekemässä myös vuonna 2024. Hyvinvointialueiden tulee kattaa syntyneet alijäämät vuoteen 2026 mennessä. Tämän vuoksi monin paikoin ollaan ajautumassa jopa paniikkiratkaisuihin. Mm. terveyskeskusverkostoa ollaan karsimassa voimakkaasti.
Osa hallituspuolueiden kansanedustajista hakee talousahdingon syytä edellisestä hallituksesta. Kun sote-uudistusta valmisteltiin, syytti silloinen oppositio hallitusta kustannuksia lisäävän hallintohimmelin rakentamisesta. Onko rahoituskriisin syy nyt toteutetussa uudistuksessa?
Ennen uudistusta sote- ja pelastuspalveluita tuottavien organisaatioiden määrä oli 259. Nyt vastaavat palvelut tuotetaan 22 organisaation toimesta. Kun organisaatiorakenne yksinkertaistui, myös johtajien ja päälliköiden määrä väheni. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella väheni yli 150 johtajaa tai päällikköä. Pohjois-Savossa läheskään kaikki kunnissa toimineet johtajat ja päälliköt eivät siirtyneet esimiestehtäviin. Pelkästään vuoden 2023 alusta esimiesten määrä on vähentynyt noin 30:llä. Mielikuvalle hallintoa paisuttaneesta uudistuksesta on tosiasioiden valossa kovin vähän katetta.
Mistä akuutti rahoitusvaje sitten johtuu?
Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaisemassa pamfletissa ”Totta vai tarua?” hyvinvointialueiden nykyistä rahoitustilannetta analysoidaan systemaattisesti. Akuutin rahoitusvajeen keskeiseksi syyksi nostetaan toteutetun hallintouudistuksen sijasta poikkeukselliset olosuhteet. Ukrainan sota, korkojen nopea nousu, inflaation kiihtyminen sekä kallis palkkaratkaisu kasvattivat yllättävästi menoja. Tämän lisäksi osa kunnista, joiden taloustiedot muodostivat rahoituslaskennan perustan, alibudjetoivat sote-menoja. Myös sairaaloiden saamat koronatuet pienensivät tilapäisesti kunnille lähetettyjä laskuja. Todellinen menotaso selvisikin vasta hyvinvointialueiden vuoden 2023 tilinpäätöksistä.
Potilaan hoitaminen mahdollisimman varhain on edullisinta. Perustason palveluiden vahvistaminen on kaikkien jakama yhteinen tavoite. Vuodesta 2003 vuoteen 2020 perusterveydenhuollon vastaanottokäyntien määrä väheni kuitenkin lähes kymmenellä miljoonalla. Samaan aikaan erikoissairaanhoidon käynnit kasvoivat kuudella miljoonalla. Kuinka kehitys käännetään, jos vastaanotolle pääsykin vaikeutuu?
Kustannuksia säästäviä toimintamalleja on jo tunnistettu. Palveluiden digitalisointi, omalääkärimalli, ja potilaan hoitopolkujen virtaviivaistaminen ovat niistä esimerkkejä. Kehittäminen käy kuitenkin huomattavasi vaikeammaksi, jos hyvinvointialueiden taloudellinen pohja murenee.
Soten rahoituslain mukaan valtio on valmistautunut kattamaan vuoden 2023 alijäämät lisärahoituksella vuonna 2025. Rahoituksen aikaistaminen vuodelle 2024, sekä alijäämän kattamisvelvoitteen määräajan jatkaminen rauhoittaisivat tilanteen. Hoitoon pääsyä voimakkaasti heikentäviä paniikkiratkaisuja ei tarvittaisi. Tämä tulisi ymmärtää nyt myös maan hallituksessa ja erityisesti sotesta ja sen rahoituksesta vastaavissa ministeriöissä.
Vesa Linnanmäki
aluevaltuutettu
perhe- ja vammaispalveluiden lautakunnan jäsen