Kirjoittaja on Pohjois-Savon Keskustan varapuheenjohtaja ja Kiuruveden kaupunginhallituksen puheenjohtaja Mira Kokkonen
Sain kunnian osallistua Sitran kiertueen etätilaisuuteen ”Hyvää huomista, puolueet!”. Sitran mukaan puolueilla on ollut suuri merkitys Suomen satavuotisessa edustuksellisessa demokratiassa. Kansanvaltaisten järjestelmien rapautuminen tai oikeastaan rapauttaminen on kuitenkin todellinen uhka, josta on merkkejä maailmalla ja meilläkin. Juuri kansanvallan vuoksi on tärkeää, että myös puolueet pystyvät uudistumaan ja elämään ajassa.
Moni osallistuja jakoi huolen kasvavasta epäluottamuksesta puolueita ja päätöksentekijöitä kohtaan. Keskustelimme myös paljon siitä, mitä yksittäiseltä kuntapoliitikolta voidaan vaatia. Aivan kuten yhdistyksissä, myös kuntapolitiikassa tehtävät ja vastuut pakkaantuvat yksittäisille henkilöille, vaikka tahtoa ja halua jakamiselle olisi.
Täytyykö vaikkapa hallituksen tai valtuuston puheenjohtajan olla tavoitettavissa ja vastata Messengerissä, Facebookissa ja muissa sosiaalisissa medioissa ihmisten kysymyksiin ilta-aikaan?
Esimerkiksi minulla on kuntavaikuttaja-profiili, mutta osallistun keskusteluihin myös yksityisellä profiilillani. Olen tarkoituksella halunnut viestiä avoimesti ja olla tavoitettavissa, mutta viime aikoina olen miettinyt, onko se vaivan väärti. Missä kulkee kohtuullisuuden raja? Mitä kaikkea täytyy ottaa vastaan asiallisen kritiikin nimissä?
Kiuruvedellä talouden tasapainotustoimista oli tarkoitus viestiä avoimesti ja yhdessä: pitää keskusteleva infotilaisuus ja kuulemistilaisuuksia sekä järjestää useampi sähköinen kysely. Toimet kuitenkin tulkittiin junttaamiseksi ja jo etukäteen päätetyksi asiaksi. Viestinnässä ei onnistuttu.
Päätöksenteossa kaikkia vaihtoehtoja a:sta ö:hön ei kuitenkaan voida tuoda sellaisenaan valtuustoon, vaan sitä varten meillä on viranhaltijat, demokraattisesti valittu puheenjohtajisto ja hallitus, jotka tekevät oman osansa ennen valtuuston käsittelyä.
Kuntapolitiikan pitäisi olla houkutteleva vaihtoehto ihan jokaiselle kuntalaiselle, jolla on annettavaa oman kunnan eteen. Nyt pahoin pelkään, että moni empii kuntavaaleihin lähtemistä, koska kuntatalouden tilanne on niin karmea, ettei monessa kunnassa ole kuin huonoja vaihtoehtoja jäljellä. Mitä vaikeampia asiat ovat, sitä enemmän kaivattaisiin topakoita asialleen omistautuneita ihmisiä, jotka ovat valmiita antamaan omaa aikaansa yhteisten asioiden hoitamiseen – sekä laittamaan itsensä likoon.
Puoluepolitiikka voi tuntua kaukaiselle, ja monet innostuvat toimimaan yksittäisten asioitten puolesta tai niitä vastaan. Sekin on äärimmäisen tärkeää ja hyödyllistä, mutta tarvitaan myös niitä peruspuurtajia, jotka ovat mukana vuodesta ja päätöksestä toiseen. Yksittäisissä asioissa vaarana on, että kokonaiskäsitys nykytilanteesta ja tulevaisuudesta karkaa.
Pelkkä vastustus tai puolustus ei riitä mihinkään.
Kolumni on julkaistu Iisalmen Sanomissa 14.10.2020