Kirjoittaja on Pohjois-Savon Keskustan puheenjohtaja ja aluevaltuutettu
Lain mukaan hyvinvointialueen on suunniteltava ja toteutettava sosiaali- ja terveydenhuolto sisällöltään, laajuudeltaan ja laadultaan sellaisenaan kuin asiakkaiden tarve edellyttää. Laissa myös todetaan, että valtion rahoituksen on turvattava perustuslain edellyttämällä tavalla riittävien palveluiden järjestäminen.
Siksi Orpon hallitukselta tulee edellyttää riittävää rahoitusta lakisääteisten hyvinvointi- ja pelastuspalveluiden järjestämiseksi.
Monella hyvinvointialueilla painetaan paniikkinappulaa ja palveluverkkoa supistetaan. Valtiovarainministeriön virkamiehet kiittelevät suunniteltuja ratkaisuja, mutta sosiaali- ja terveysministeriössä nopeita ratkaisuja toppuutellaan.
Tällä hetkellä esimerkiksi Kela-taksien kustannukset menevät eri reittiä valtiolle, joten säästäminen palveluverkosta näyttäytyy pelkästään hyvinvointialueen näkökulmasta tehokkaalta säästötoimelta. Pahinta olisi, että vasta muutaman vuoden päästä Kela-taksien kustannukset siirrettäisiin hyvinvointialueiden vastuulle. Parempi olisi, että kustannukset olisivat jo nyt hyvinvointialueilla, koska silloin palveluverkon ratkaisut olisivat varmasti toisenlaisia.
Lisäksi lautakunnissa suunnitellaan säästötoimia, jotka saattavat olla risteäviä toisten lautakuntien tavoitteisiin nähden. Lyhytnäköinen säästäminen esimerkiksi tehostetun palveluasumisen paikoista lisää varmasti ns. häiriökysyntää päivystyksissä Iisalmessa, Varkaudessa ja Kuopiossa sekä lisää ambulanssikyytien tarvetta, puhumattakaan siitä inhimillisestä kärsimyksestä, jonka hoitovaje yksittäisen vanhuksen ja hänen lähipiirinsä elämässä saa aikaan.
Säästövaatimukset vievät monien palvelujen saatavuuden laillisuuden vähintäänkin harmaalle alueelle. Muutos vie aikaa ja rahaa. Esimerkiksi digitaalisuudesta ja yhtenäisistä potilastietojärjestelmistä saadaan taloudellista hyötyä pitkällä aikavälillä. Lyhytnäköisillä säästötoimilla vain lisäämme kustannuksia. Siksi alijäämän kattamisvelvoitetta on pidennettävä, jotta muutokset ehtivät purra kokonaistaloudellisesti. Nyt tuntuu, että alijäämän kattamisvelvoite on vain mekanismi, jolla hyvinvointialueiden määrää voidaan vähentää.
Mira Kokkonen
Pohjois-Savon Keskustan puheenjohtaja
aluevaltuutettu